Juhani Aho: Rautatie

Kestosuosikkini Juhani Ahon Rautatie saa hymyn väistämättä huulille näinä pimeinä marraskuun iltoina. Matin ja Liisan matkaa ihmeellistä rautatietä katsomaan, ja itse rautatien näkemistä, kiinnostavampaa kirjassa ovat pohdinnat tuntemattoman rautatien olemuksesta.
Rautatie julkaistiin vuonna 1884 Juhani Ahon olessa 23-vuotias. Juhani Ahoa pidetään yhtenä suomalaisen realismin pioneerinä, eikä syyttä. Hänen tuotantonsa - ja etenkin Rautatie - kuvaa arkisia ihmisiä heidän todellisessa ympäristössään arkisine ajatuksineen ja huolineen. Ahon luoma maailma on todentuntuinen, ja varsinkin nykylukijalle teos tarjoaa myös mielenkiintoista historiallista tietoa entisajan ihmisten elinoloista ja askareista.
Rautatie kertoo tavallisen pirtin Matista ja Liisasta. Matti kuulee rovastilta rautatiestä, joka alkaa Mattia eriskummallisuutensa vuoksi kovasti kiinnostaa. Pitkän talven sekä Matti että Liisa pohtivat tahoillaan tämän uudenaikaisen ihmetyksen ulkomuotoa. Keväällä he tulevat siihen tulokseen, että onhan sitä heidänkin nähtävä tie, joka on rakennettu rautapellistä, ja jolla kulkee hevosia jotka syövät halkoja. Matka rautatielle on pitkä, ja koska sinne asti on kuitenkin tultu, samahan sillä rautatiellä on ajaakin. Ajomatka päättyy kuitenkin hullunkurisesti, ja pariskunta palaa häntä koipien välissä kotiin.
Kirjan parasta antia on Matin ja Liisan kuvitelmat rautatiestä ja heidän keskinäisen suhteensa kuvaus. Matti ja Liisa eivät kehtaa paljastaa muille, eivätkä oikein itselleenkään, matkansa todellista syytä. He kursailevat myös keskenään, eivätkä kerro ajatuksiaan ja uteliaisuutensa määrää toisilleenkaan. Syntyy jännite, joka kertoo molempien persoonallisuuksista enemmän kuin avoin keskustelu.
On äärettömän hauskaa lukea, millaisia mielikuvia Matin ja Liisan päähän syntyy muiden kertoessa todenpitäviä kuvauksia rautatiestä. Ajatukset ovat hyvin loogisia, ja voisi kuvitella itsekin luulleensa samoin vastaavanlaisessa tilanteessa. Väistämättä alkaa muistella, millaisia mielikuvia ja odotuksia on itse ladannut uuden uutukaisiin nykyajan ihmeisiin. Tosin informaatiota uutuksista saa nykyään oikeastaan tahtomattaankin, joten on aika hankalaa ehtiä pohdinnoissan yhtä pitkälle kuin Matti ja Liisa.
Mattia, Liisaa ja nykypäivän ihmistä yhdistää mielenkiinto uutuuksiin ja halu olla ajan hermoilla. Nykyään hankitaan laajakuva-hd-taulutelevisiot vaikka entinen kuvaputkitelkkarikin toimii vielä moitteettomasti, koska kaikilla kaikilla muillakin on. Sama päätee uusiin kännyköihin, tietokoneisiin, pelikonsoleihin ja miksei vaatteisiin, asuntoihin, autoihin ja harrastuksiinkin. Tarve kuulua joukkoon ja olla jäämättä kehityksen jalkoihin tuntuu välillä pelottavankin suurelta. Miksi pitäisi aina olla ensimmäisten joukossa? Miksei toimiva riitä?
On surullista, jos omistamasi tavarat , niiden merkki ja malli, määrittelevät kuka olet enemmän kuin persoonallisuutesi. Tietenkin luomme mielikuvamme toisista näkemämme perusteella, mutta eivätkö samanlaiset tavarat ja statussymbolit vain kategorisoi ihmisiä samaan ja ahtaampaan luokkaan? Miksi se, että muillakin on, on hyvä peruste hankinnalle? Ja tarvitsemmeko todella kaikkea mitä meidän uskotellaan tarvitsevan?
Juhani Aho on Rautatiessä onnistunut luomaan verta ja lihaa olevat hahmot, jotka hellyttävyydessään saavat lukijan puolelleen. Matin toilaillessa junassa toivoo hänen lopettavan mahdollisimman pian ja tuntee sääliä Liisan puolesta. Kuitenkaan mikään ei taida olla reilussa sadassa vuodessa muuttunut: liiallinen viinalla läträäminen tekee hauskoistakin reissuista vähemmän hauskoja.

Riikka

P.S. Nippelitietona vielä lopuksi: Lapinlahdella Pohjois-Savossa (Rautatien tapahtumapaikka) on Matin ja Liisan asema -niminen huoltoasema ja paikallislehti Matti ja Liisa.

Ensimmäinen teksti

Ikävä kyllä ensimmäinen teksti ei käsittele vielä mitään kirjaa. Tämä on testi. Yritän saada käsityksen siitä, miltä blogin ulkoasu tulee näyttämään. En tajua, eikö tuo erinomaiseksi mainostettu suunnittelutyökalu nyt jostain syystä toimi, vai onko vika sittenkin käyttäjässä. Haluaisin muuttaa värejä, taustakuvaa, fontteja ja muuta, mutta suunnittelutyökalu ei anna mitään vaihtoehtoja ja näyttää vaan mustaa, enkä löydä mitään muutakaan keinoa yrittää tehdä muutoksia. Mutta yritän vielä, toivottavasti onnistuu!


Riikka