Selmer-Geeth (tai Örn, kumminpäin tahansa) oli viipurilainen lakimies ja kirjoitti teoksensa ruotsiksi. Salanimen takaa on hankala arvioida kirjailijan kansallisuutta, ja ihmettelinkin aluksi, ovatko paikannimetkin suomennettu, jotta suomalainen lukija kokisi teoksen tapahtumat läheisimmiksi. Pienen nettitutkiskelun jälkeen kuitenkin selvisi, että alkuperäisteoksenkin tapahtumapaikka on Suomi.
Siltalan pehtori kertoo rikkaasta aatelismies Paul Biörenstamista, Pollesta, joka kärsii vakavasta tylsistymisestä. Lääkäri ehdottaa Pollelle lääkkeeksi liian helppoon elämään työntekoa tai muiden vastusten hankkimista. Niipä Polle päättääkin pestautua pehtoriksi Siltalan kartanoon.
Siltalan kartano on täysin vanhanaikainen maatalouslaitos, jonka oman nykyaikaisen kartanonsa johtoon tottunut Polle saakin tuottamaan moninkertaisesti entiseen verrattuna. Siltalan sattuu omistamaan kaunis nuori leski, johon Polle on tahtomattaan ihastunut. Erinäiset väärinkäsitykset kuitenkin mutkistavat pehtorin ja kartanon rouvan rakkauden täyttymystä, mutta loppuratkaisu ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä. Ainoa lopussa mieltäni ärsyttämään jäänyt asia oli kartanon rouvan ääliömäisyys. Jos mies, johon olet rakastunut, osoittautuukin aivan toiseksi henkilöksi, luulisi reaktiona olevan suuttumisen valehtelun takia. Tämä armon rouva sen sijaan pahoittelee, että on ollut epäkohtelias itseään ylemmälle, ja häitä tanssitaankin samantien. En ymmärrä miksi rikkaus tai ylhäisyys menee luottamuksen edelle. Toisaalta paasaan nyt aivan turhasta, Siltalan pehtori on hauska ja kepeä tarina, joka ei kaipaa loppuunsa enää suhdekriisiä. Ehkä pehtori ja kartanon rouva eivät eläneetkään elämäänsä onnellisina loppuun asti, vaan vatvoivat loppuikänsä valheelle rakentunutta suhdettaan.
Lyhyen alkuselvityksen jälkeen (kertojana Paulin veli) kirja koostuu Paulin veljelleen lähettämistä kirjeistä. Kerrontatapa on nerokas ja tämän tyyppisessä tarinassa erittäin toimiva. On hassua, miten helposti tarina kulkee vain yhden osapuolen kirjeiden perusteella. Tosin tässä tapauksessa kirjailijalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa kirjeiden sisältöön, mutta voin kertoa esimerkin omasta elämästäni:
Muutama vuosi takaperin löysin vanhan sähköpostini kätköistä rakkaan ystäväni minulle vuosina 2002-2004 lähettämiä maileja. 2002 olimme molemmat aloittaneet opiskelun (lukion jälkeisen) ja asuimme eri kaupungeissa, ensi kertaa poissa kotoa.Viestit sisälsivät pääasiassa arkipäiväisiä asioita ja tapahtumia, sekä tietysti paljon juttuja pojista. Luin tekstit kyynel silmäkulmassa, koska niistä selvisi niin monia asioita ja tapahtumia, jotka olin jo kokonaan unohtanut. Käsittämättömintä oli, etteivät omat vastaukseni ystävälleni olleet säilyneet, mutta elämämme tarinoita pystyi seuraamaan pelkästään hänen viestiensä perusteella. Mielettömän hauska "päiväkirja"! Tulostin tekstit ja annoin ne kirjanmuodossa ystävälleni joululahjaksi. Hän ilahtui kovasti.
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti