Edith Whartonin Pulitzer-palkittu klassikkoromaani Viattomuuden aika (1920) sukeltaa 1870-luvun New Yorkin kultivoituneen yläluokan elämään. Seurapiirien rattaat pyörivät tasaisesti kutsujen ja oopperailtojen seuratessa toisiaan, kunnes miehensä jättänyt kreivitär Olenska palaa Euroopasta sekoittamaan pakkaa. Olenskan vapaamielinen käytös ja viehätysvoima herättävät soveliaisuuskeskustelun jos toisenkin kunnioitettujen perheiden piirissä.
Teos kuvaa lempeän nokkelasti aikakauden tiukkoja sopivaisuussääntöjä ja korostettua hienotunteisuutta.
Etikettiä tarkasti noudattavien henkilöhahmojen nykylukijan näkökulmasta naurettavakin käyttäytyminen tarjoaa kaikessa inhimillisyydessään monet makoisat naurut. Ajattomia teemoja ovat erilaisuuden pelko, epämiellyttäviltä asioilta silmien sulkeminen, sekä ihmisten väistämätön tapa spekuloida toisten tekemisiä ja tekojen motiiveja.
Tuottelias ja arvostettu Wharton (1862-1937) eli itse kuvaamissaan seurapiireissä ennen muuttoaan Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti